Kuten äidinkielen tehtävän aiheen keksiminen, demokratia tuntuu joskus olevan näennäisen syyttä mahdotonta eri paikoissa. Nykypäivän kaksi suurinta ulkomaan uutisten lähdettä Lähi-Itä sekä Venäjä kärsivät kumpikin ikävästi demokratian puutteesta. Venäjä tanssii Tsaai-Putinin pillin mukaan eikä vähääkään välitä läntisen maailman neuvoista, Idässä sen sijaan eivät amerikan ahkerasti lähettämät lentolääkkeet tunnu auttavan vaan ikuinen konflikti senkun on ja pysyy.
En osaa oikein sanoa mistä mokoma johtuu, vaikka eipä demokratia kovin vanha ilmiö ole, ehkä siinä vain menee hetki että mokoma saadaan viimeisiinkin valtio-mokomiin sisäistettyä. Sinänsä huvittavaa on se, että demokratia tuntuu takaavan rauhan lähinnä siten, että vallasta tehdään tavoiteltavan hyödyn sijaan mieltä turruttavaa byrokratia, jota jaksavat vain kaikkein sitkeimmät yhteiskuntavaikuttajat.
Tämän toivottoman tekstinpätkän aiheeseen innoittivat mahtavan opettaja Jarmo Lehtisemme blogi sekä erinäisten lehtien artikkelit Isiksestä.
Jos oikea blogi kiinnostaa suosittelen:
jarmolehtinen.blogspot.com
:/
maanantai 27. lokakuuta 2014
torstai 23. lokakuuta 2014
On se hyvä
..että kolmen vuoden takaisella atk-kurssilla jouduttiin kasaamaan blogi. Nyt tylsistyttävän pakon edessä tehty vaiva kierrätetään suoraan takaisin tylsistyttävän pakon edessä tehtävään tehtävään, oi kun kätevää, täydellinen esimerkki laiskan ihmisen koulunkäynnistä vaivannäköä minimoiden.
Kunnollista blogikirjoitusta imitoiden voisin vaikka kirjoitella tässä jostakin henkilökohtaisesta harmista, muun muassa koulunläynti, bussivuorot ja syöpä harmittavat suuresti ja mielestäni yhteiskunnan pitäisi tehdä asioille jotain.
Varsinkin bussit ovat suuri murhe, etenkin tänä aamuna kun heräsin nousemaan kouluun yhtä ainokaista äidinkielen tuntia varten. 75 minuuttia, tähän lisätään heti 40 koska bussipysäkille kävely kestää sen viisitoista ja hätävaraa olisi hyvä olla yli 20, silti saavuin kyseiselle tunnille lievästi myöhässä, onneksi mokoma on arkipäivää joten opettajat ovat tottuneet. Sitten sama ruljanssi toiseen suuntaan kotiin palatessa, yhtä tuntia varten, hemmetin koulu ja hemmetin bussit.
Kunnollista blogikirjoitusta imitoiden voisin vaikka kirjoitella tässä jostakin henkilökohtaisesta harmista, muun muassa koulunläynti, bussivuorot ja syöpä harmittavat suuresti ja mielestäni yhteiskunnan pitäisi tehdä asioille jotain.
Varsinkin bussit ovat suuri murhe, etenkin tänä aamuna kun heräsin nousemaan kouluun yhtä ainokaista äidinkielen tuntia varten. 75 minuuttia, tähän lisätään heti 40 koska bussipysäkille kävely kestää sen viisitoista ja hätävaraa olisi hyvä olla yli 20, silti saavuin kyseiselle tunnille lievästi myöhässä, onneksi mokoma on arkipäivää joten opettajat ovat tottuneet. Sitten sama ruljanssi toiseen suuntaan kotiin palatessa, yhtä tuntia varten, hemmetin koulu ja hemmetin bussit.
Tilaa:
Kommentit (Atom)